Iltapala parvekkeella

Eilen iltasella paistoi aurinko sen verran, että sitä luuli KESÄN alkaneen. Niin ei ollut käynyt mutta sen verran oli säätä, että tarkeni syödä parvekkeella pientä iltapalaa.

Kuntokuurilla

Mitenkähän tässä näin kävi: hieroja suositteli ystävättärelleni kuntosaliharjoittelua ja nyt, pari viikkoa sen jälkeen, MINÄ olen kuntosalin asiakas. Ehkäpä saan jossakin vaiheessa ystävättären treenikaveriksi. Näin olisi tarkoitus. Hän siirsi alkamistaan niinkin ontuvan selityksen kuin Barcelonan loman vuoksi. Buenos dias, kyllä hikoilla voi kuntosallillakin!

Oma "eka kertani" on siis tällä kertaa ohi ja täytyy sanoa, että kylläpä kannatti lähteä tavoittelemaan bikinikuntoa. Näyttäisi, että se on mahdollista saavuttaa se vielä ennen rantakelejä. Sen verran kylmää säätä on näille leveysasteille lupailtu. Mutta takaisin kuntosalille: harjoittelu oli jotenkin niin mukavaa ja motivoivaa. Ja hyvää täydennystä jo harrastamilleni lajeille, joista mainittakoon esimerkiksi hyötyliikunta. Niin ja kuntonyrkkeily. Kaksi tai kolme kertaa viikossa olisi tarkoitus toistaiseksi treenailla salilla. Jos ei vatsamakkarat saa sillä kyytiä, niin sitten...ne ovat pysyvää sorttia.

"Vartalosta on tullut naisen ansioluettelo", kertoo teksti Kodin Kuvalehden 13/2012 kannessa. "Koskaan ei ole liian myöhästä aloittaa", sanoi kuntosaliohjaaja. Joten siskot hoi, eiköhän pistetä CV:t kuntoon : )

Tässä otettiin alkulämppärit.

Näitä tuli nosteltua...ei ihan kaikkia kylläkään

Tällä laitteella löytyi kyljistä ihan uusia lihaksia.

 Kuvat: Kuntokeskus Kuntoykkösen nettisivut

Vahinkolöydöt kirppikseltä

Tein tänään tärskyt kaupungille kummityttöni kanssa. Paikaksi valikoitui kirpputori. Siinä sitten tuli itselläkin silmäiltyä tarjontaa. Ostospuuhissa en toki ollut, koska ajattelin pitää vähän shoppailutaukoa. Parin ensimmäisen askeleen otettuani silmiin osui alkuperäispakkauksissa olleita 1980-luvun puristelasiastioita. Tosi kivoja. Pää kymänä eteenpäin vaan...

Seuraavaksi bongasin kenkäparin, jota siltä seisomalta sovitin. Ja ei kaksi ilman kolmatta - siis kiilakantaisia, punospohjaisia kenkiä. Niitähän tuli jo tällä viikolla hankittua kaksin kappalein, eli parein. Ne maanantaina ostetut olivat mustia. Tällä kertaa mukaan lähtivät punaiset. Ihan pitämättömät ja hinta naurettavat 3 €.

Minulla on laukkuongelma. Useita vuosia päivittäin mukana kulkenut Samsonite on alkanut osoittaa hajoamisen merkkejä. Vetoketju toimii vain yhteen suuntaan ja ompeleetkin alkavat purkautua. Tuollaista pikkunäpsää laukkua en kuitenkaan ole kaupoista löytänyt. Netistä kyllä jotakin...mutta en tarpeeksi hyvää vastinetta.

No nyt löytyi kirppikseltä aika kiva kesälaukku "Lähes käyttämätön!", kuten hintalapussa luki, merkki Kipling on entuudestaan tuttu. 7,50 € hintaa pidin vähän kalliina. "Hölmö ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.", kuten kuulin myyjän sanovan edelläni olleelle maksajalle samalla kun ihailin uutta tulevaa kesälaukkuani kassajonossa.

Matematiikka ei ole vahvinta osaamistani mutta sain ynnättyä, että ostosten loppuhinta olisi 10,50 €. Kuitissa loppusumma oli 6,95 €. "Hölmö ei ole se, joka laskee oikein, vaan se, joka laskee väärin", ajattelin. Tämä ylimielisyys varmasti kostautuu vielä.

Kesäale, joopa joo

Pessimistinen otsikointi kertoo asenteestani juhannuksenjälkeisiin kesä-jätti-alennusmyynteihin. En oikein usko niihin. Tarjolla on jäännöseriä ja vääriä kokoja. Siitä huolimatta: sekaan vaan. Juhannuksen jälkeinen ALE on ilman kesätapahtuma, johon täytyy osallistua. Eli juhannuksen jälkeinen maanantai - ensimmäinen lomapäivä - meni siis kauppakeskuksessa.

Hakusessa oli farkkutakki ja kesähousut. Farkkutakki siksi, että pistin edellisen kiertoon viime kirppiksillä. Se ahdisti nyrkkeilyn vahvistamia hartioitani siinä määrin, että näytti ihan lainahöyheniltä. Olin jo googlannut klassista farkkutakkia ja odotukset sellaisen löytymisestä kaupasta, saati alesta, eivät olleet korkealla. Ja todella, en olisi sitä löytänytkään, jos en olisi hoksannut kysyä farkkukaupan myyjältä naisten farkkutakkia. Niin piilossa olivat.

Tämä farkkutakki lähti siis mukaani. Eipä olisi haitannut, jos se olisi ollut vähemmän kulutettu. Mutta valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Tämä takki ei ollut tarjouksessa, mikä vähensi hieman onnistumisen iloa.

Klassinen malli Crocker.

Tätä yksityiskohtaa arvostan.

Kuvat: Din Skon nettisivuilta.

Seuraava löytö oli hieman yllättävä, sillä en muistaakseni ole koskan ostanut Din Skosta mitään. Nyt ostin kangassandaalit, joissa on narupunoksella päällystetyt kiilakorot. Eivät liian korkeat. Eli voimme puhua kengistä, joilla voi kävellä. Kaikki kengäthän eivät tunnetusti ole sellaisia. Sopivia kelejä odotellessa...

Sitten, suureksi yllätyksekseni, hoksasin toisessa kaupassa juuri omaa kokoani olevat kengät, joita etsiskelin jo edellisenä suvena, turhaan. Nyt siis kannatti heti tarttua tilaisuuteen...vaikka ero noihin toisiin ei olekaan suuren suuri. Molemmat kengät olivat pikkuisen tarjouksessa. Säästin ne ostamalla 15 € (tämä on sitä Naisten Logiikkaa). Osan "voittorahoista" sijoitun suomalaisiin mansikoihin : )

Koskimaisemissa

Jokakesäinen kolmen koplan kokoontuminen sattui tänä vuonna juhannuksen tienoille. Tällä kertaa piknikkikohteena oli Koitelinkoski. Piknikkieväät päätimme jättää kotiin, sen sijaan kävimme syömässä kreikkalaista ruokaa.

Koitelinkosken kallioilla vaihdoimme viimeisen vuoden kuulumisia jätskin, kahvin ja Sen Hyvän Suklaan merkeissä.

Koitelinkoski eli Koiteli on Kiiminkijoessa Kiimingin kirkonkylän sijaitseva yli kolmen kilometrin pituinen, lähes luonnontilainen koskialue.

Ja mitä Wikipedia kertoo Koitelista:
Sana koiteli tulee saamen kielen sanasta kuoutel, joka tarkoittaa keskellä olevaa. 1500-luvun lopulta lähtien kosken kahta saarta, Myllysaarta ja Tulisaarta, käytettiin tilapäisinä hautausmaina. Tämä kiellettiin hygieniasyistä vuonna 1879. Koitelinkoskella toimi myös pitkään sahalaitos, vuodesta 1783 aina vuoteen 1913. Turisteille rakennettiin riippusillat vuonna 1955.Vuosittain Koitelissa vierailee noin 20 000 ihmistä.



Kosken pinta on haasteellinen kuvattava. Joka hetki on erilainen



Aurinko kimaltaa kosken kuohuissa.

2 / 20 000



Hei, hei Koiteli ja kelottuneet puusi.

Batiikkivärjätty t-paita

Lapsuudessani äiti teki meille kerran batiikkivärjäyksellä t-paitoja. Pohjana oli vaaleat laamapaidat, johon sitten laitettiin langalla nyyttejä; tarkoitus oli, että väri ei tartu niihin kohtiin, johon lanka koskee. Värjättyinä paidat olivat myrkynvihreitä ja niissä oli etumuksessa vaaleitä ympyröitä. Aika hippietä.

Samalla periaatteella päädyin nyt kokeilemaan batiikkivärjäystä. Kohensin nimittäin muutamien sinisten kesähousujen väriä värjäämällä ne Nitor-konevärillä. Sekaan mahtui hyvin valkoinen t-paita, johon tein lankanyyttejä etumukseen.

T-paita H&M

Nitor-väriainetta marketista. Väri: Marin.

Tavallinen ruokasuola käy hyvin.
On monta kertaa halvempaa, kuin Nitorin suosittelema suola.
Käytetään puoli kiloa värjäyspakettia kohden.

Ryijylangoista (toivottavasti ryijyn valmistuminen ei jää näistä langoista kiinni :)
napsin vähän lankaa. Tuli samalla kokeiltua huovutusta; nuo villalanga olivat yhtä sutturaa konekäsittelyn jäljiltä.

Kulmat auki ja koneeseen kostutettujen vaatteiden sekaan.

Lopputuloksena seittikuvioinen t-paita.
Tekokuitulangat eivät värjäytyneet vaan pysyivät valkoisina.

Tässä lähikuva kuviosta. Aika onnistunut!

Paras suklaa ikinä

Ainakin Lidl myy J. D. Grossin suklaata, joka on parasta ikinä. Fazerin sininen on hyvää, tottakai, mutta maistuu hieman vaisuhkolta ja rasvaiselta, kun on päässyt tämän suklaan makuun. Fazerin tumma suklaa maistuu yksinkertaisesti liian sokeriselta tämän jälkeen. Olen ehkä maanpetturi, mutta näin se vain on.

Tämä ei ole edes kallista, olisiko noin 1,50 € levy. Saatavana oli eri vahvuisia ja jopa eri makuisia sukaasortteja. Oma suosikkini (viime aikoina) on 81 % perustumma suklaa, ilman mausteita (esim. kuivahedelmiä).

Ja kyllähän se niin on, että tällaista vahvan makuista herkkua ei tarvitse ahmia määrällisesti niin paljon. Vähempikin - yksi pala (ovat isoja) - siirtää makeanhimoa seuraavaan hetkeen, jolloin on taas aika ottaa pala...ja onhan niitä tullut otettua, kuten kuvista näkyy ; ) Ja kuvista näkyy myös, että suklaa näyttääkin kauniilta, jopa ylelliseltä. Puhumattakaan kultakoristeisesta pakkauksesta. Taidankin tästä hipsiä kaapille...

Sushilla - nam, nam

Lauantaina nautittu sushi Tomo Sushibarissa näytti tätä. Kahdelle hengelle tarkoitettu annos sisälsi:

2 maguronigiria (tonnikala)
2 shakenigiria (lohi)
2 inside-out -makia
2 tulista kala-gunkania
6 norimakia
2 inaria

Yokohama 25,90 € (kahdelle, 16 palaa). Paitsi että minulle ei maksanut mitään : ) Lisäksi otimme misokeitot. Ja kyytijuomaksi vettä. Hyvää oli, suosittelen! Näitä pitäisi opetella tekemään itse. Edes jotakin tämän tapaista...

Ifolor-kirja saapui!

Pääsiäisen tienoilla päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen ja tutustua tarkemmin Ifolor-kirjan tekemiseen. Yksi sykäys tähän oli se, että niiden mainostettiin olevan tarjouksessa: - 20 %. En tosin tiennyt kirjojen oikeaa hintaa mutta tarjous on tarjous ja siihen on syytä tarttua.

Päätin tehdä kirjan lahjaksi ystävättärelleni, joka viettää nimipäiväänsä kesäkuussa. Koska noteeraamme aina myös nimipäviäjuhlat, ajattelin, että tässähän se. Voin kuvitella, että lahja on hänelle mieleinen, sillä ystäväni on varsinainen valokuvafriikki. Hän jopa teettää pinotolkulla valokuvia vuosittain. Sitä ei näinä digiaikoina monikaan jaksa tehdä.

Minulla on koneellani vuosien varrella otettuja kuvia, joita ystävättäreni ei ole edes nähnyt. Siis hänestä, hänen perheestään ja koirastaan eri tilanteissa otettuja kuvia. Nyt hän sitten saa ne kirjan muodossa.

Kirja saapui postissa 30.4. ja vaikka hyvää tiesin odottaa niin vieläkin paremmn sain! Suosittelen ehdottomasti. Itse olin valinnut noin 22 x 22 cm kokoisen kirjan kovalla ja kiiltävällä kannella. Sivut ovat 170 grammaista paperia. Sivuja on noin 30 kpl. Ja täytyy todeta, että esimerkiksi värit ovat todella onnistuneet. Ensikertalainen kun olin, niin laitoin huvikseni joka sivulle jotakin tehokeinoa ja clipart-kuvaa. No, tällaiseen viihdyttävään kirjaan ne sopivat, onhan joka sivulla eri teemakin. Tämän opuksen hinta on noin 28 €.

Mutta kaiken kaikkiaan: kehtaisi kyllä antaa muuksikin kuin nimmarilahjaksi. Eikä takuulla jää viimeiseksi tämän teokseksi tällä saralla. Teksisi jo mieli työstää muutamista matkoista vastaava...
Olen vähän suttaillut näitä kuvia, jotta ystävääni ei näistä tunnistettaisi. Niin ja nyt tämän jutun voi julkaista, kun lahja on tänään annettu.

Kävellen bikinikuntoon?

Noin vuosi sitten Prisma möi noin neljälläkympillä näitä kohuttuja "masai-kenkiä" eli lenkkareita, joiden pohja on kaareva. Pitihän tarjoukseen tarttua ja niin Avi-Motion nahkakengät vaihtoivat omistajaa. On taas aika ottaa kengät esiin ja ryhtyä tekemään reippaita kävelylenkkejä vauhdikkaan musiikin säestyksellä!

Kuvat Avi-Motionin sivuilta

Ja mitä kaikkea näiden uusien tallustimien myötä oli tarjolla:

Avi-motion perheen ensimmäinen tulokas. Avi-motion -kengät tehostavat kävelyn kiinteyttävää vaikutusta. Avi-motion kohdistaa rasituksen haluttuihin kehonosiin. Vatsalihakset, reidet, pohkeet ja pakarat joutuvat töihin. Avi-motion parantaa ryhtiä ja keventää selän, lonkkien ja polvien rasitusta.  Täysnahkainen näyttävä kenkä. Polta kaloreita, kiinteytä lihaksia, näytä hyvältä! Tee liikunnasta hauskaa!

Voin paljastaa, että ylläolevat kuvat eivät ole viimekesäisten kävelylenkkien tulosta, vaan mainoskuvia tuoteen valmistajan sivuilta. Allekirjoitan kuitenkin mainostekstin viimeisen lauseen: liikunta (käveleminen) on hauskempaa näillä kengillä kuin tavallisilla lenkkareilla. Kävelyasento on erilainen ja näin ollen lenkki tuntuu kuin tuntuukin "takajaloissa" eli pakaroissa. Kävelytahti on kiikkukengillä luontaisesti aika nopea, joten syke nousee rasvaa tehokkaasti polttavalle tasolle kaksi (Polar-Electron mittarilla mitattuna).

Niin että hintaansa nähden: hyvä hankinta. 

Ja tässä vielä kuva omista, kulahtaneista kengistä. Paljon näillä on talsittu mutta vielä on kilsoja edessä, jos meinaa noiden mainosten mukaiseen kuntoon...



Maailman paras sisustuskirja

Kirjakerhot tyrkyttävät ja kirjakauppojen hyllyt notkuvat. Kirpputoreilla niitä riittää. Jokainen sisustulehti julkaisee omansa. Puhun nyt sisustuskirjoista. Niistä voi saada vinkkejä kodin sisustukseen mutta paljon niissä on myös sellaista, jossa oma silmä ei lepää.

Mutta jos todella haluat tietää, millainen SINUN sisustustyylisi, kannattaa sisustuskirja tehdä itse. Sen voi tehdä sähköisenä keräämällä netistä silmää miellyttäviä kuvia ja sijoittelemalla ne vaikkapa johonkin sivuntaitto-ohjelmaan. Paremman puuttuessa kuvia voi lätkiä ihan normaaliin word-tiedostoon, jonka voi sitten tallennetaa pdf-muodossa.

Eri huoneille - olkkari, keittiö, kylppäri - kannattaa tehdä omat sivunsa. Se auttaa homman hahmottamisessa. Jos vaikkapa on aikomus ihan tosissaan sisustaa kotinsa uudelleen.

Jos kotiin tulee sisustuslehtiä - tai niitä tulee ostettua - kannattaa niistä leikata talteen kaikki silmiä miellyttävät kuvat ja ihan vanhanaikaisesti liimata ne sopivaan vihkoon. Näin saat kasattua itsellesi juuri omannäköisesi sisustuskirjan. Tässä näytteitä omastani.

Ja leikekirjoja voi tietysti koota myös muista aiheista. Palataanpa niihin myöhemmin.