Tekemisen meinigistä

Kun mietin blogilleni nimeä, niin mielessä pyöri kaikenlaista ylevää, inspiroivaa, luovaa, kaunista ja kuulasta.... Mutta niinpä vain oli varattuna kaikki ihanat nimet: Sininen salonki, Naisten salonki...Kahvitauko ja mitä niitä kaikkea tuolloin mielessäni pyöritinkään.

Sitten testasin tätä: Tekemisen meiniki ja johan tärppäsi, sen nimistä blogia ei pompannut esiin. Eikä ihme. Tuo sanonta kuuluu niihin kliseisiin, joita käsittelen blogissani "Mikä ihmeen rouhea?" Se vaan on niitä sanontoja, jotka pitäisi tunkea sinne missä aurinko ei paista eikä kuu kumota.

Tarkemmin ajatellen tuo kuvaa kuitenkin hyvin toimintaani: meininkiä kyllä on ja tekemisen halua mutta lopputulos ei aina ole ihan salonkikelpoista. Tuota mielestäni juuri termillä "Tekemisen meininki" tarkoitetaan. Jos joku asia on loppuun asti harkittua ja hyvää, niin se ei kuulu tuon otsikon alle.

Seitinohut kaulahuivi...oli suunnitelmissa.

Mutta kun neulomisohjeita ei osaa seurata edes suomeksi, niin vielä hankalampaa se on englannin kielellä.
Niinpä otin kehiin suunnitelma B. Yksinkertaisista lappuisista koostaisin huivin...

Silmät sikkurassa sain ohuesta langasta aikaiseksi tämän...netistä löytyneen ohjeen mukaan tämän pitäisi olla kukkanen.

Langan vaihto ja siskon antama ohjaus, ihan kädestä pitäen, ja aikaansaannos oli tämä.
Josp se virkkausinto palaa sitten taas ensi keväänä.

Asu pikkujouluun....tai jouluun

Tässä muutamia ehdotuksia pikkujouluvetimiksi. Kaikkia näitä voi tilata Zalandosta.

 

Kengät BO ja Sisleyn mekko

 Mekko Esprit ja kengät Flick Flack

 

 

Mekko St Martins ja kengät Missoni

 

Anna Field ja Zalando

Slow Dance ja Marinka

 

Pura Lopez ja Anna Field

Fepola ja Mai Piu

Sinun kaduillas koulutie

Kun vanha opinahjo täytti 110 vuotta, niin seniorit ryntäsivät paikalle sitä juhlimaan. Heti kättelyssä kävi selväksi, että olimme seniorien junioriosastoa, vaikka omankin koulutaipaleen loppuminen lasketaan jo kymmenissä vuosissa.

 

Koulutietä on muisteltu useissakin runoissa, esimerkiksi näin: Koulutieni lyhyt on niin kuin kanan lento - - - (P. H.)

Hieman vuolaamman version aiheesta on sommitellut runoilija V. A. Koskenniemen sanoin:

Koulutie

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.

Syysaamu kirpeä koittaa
Yli heräävän kaupungin
Ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.

Talot matalat kahtapuolta –
miten tunnen ne tarkalleen!
Yli niiden mäeltä tuolta
kohoo kirkko tornineen.

Ja mun matkani keskitiellä
näky ihana, aamuinen:
tytön sinisen kohtaan siellä
ja katsehen sinisen.

Vie jalat kuin karkelossa
läpi pienen puistikon.
Sen penkillä kuutamossa
ens runoni tehty on. 

 

Ja puiston puiden takaa
-  miten lempeine silmineen! –
mua katsoo kaunis vakaa
runoruhtinas, piispa Franzén.

Ja koulun aitaa vastaan
jo vanhan rehtorin nään.
Miten tuttu astunnastaan
ja ryhdistä miehisen pään

Syysaamu kirpeä koittaa
yli heräävän kaupungin
ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.

Ja ma unhotan läksyni vaivan
ja kaikki niin kaunihiks saa.
Mua jossain, kaukana aivan,
elo ihana odottaa. –

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?

 

 



Ihan noita Koskenniemen viitoittamia katuja ei oma koulupolku kulenut,

joskin tie tähän kouluun ehti tulla hyvinkin tutuksi kuuden vuoden aikana:

 

Tuttu maisema.



Todisteita siitä, että täällä on yhä oppilaita.



Alkuperäiset värit on palautettu portaikkoon.

Modernit valaisimet ja lepopaikat olivat uusia.

Oli hauska nähdä paikalla myös vanhoja opettajia. Tässä kuitenkin luonnontieteellistä kokoelmaa.

Krokodiilin hymy

Jugendin henkeä

Muistuttaa Pekka Halosta olematta sitä.

Museo-osastoa

 

Ruusuikkuna

 

Asia on pihvi

 

Näin pimeään aikaan - ja myös valoisina vuodenaikoina - ihminen tarvitsee aika ajoin vahvistavaa ja proteiinipitoista ruokaa. Silloin tällöin on hyvä nauttia kunnon pihvi, jonka on ehdottomasti oltava naudan sisälihaa.

 

Pihvin reunoihin laitetaan pippurikerros. Paistamista varten lämmitetään rautainen pannu. Siihen nokare voita. Kun voi on kuumaa, laiteaan pihvi siihen sihisemään. Ja sitten paistetaan ja jos lopputulos on medium +, niin hyvä.

 

Kyytipojaksi pihville voi laittaa kevyen salaatin, esimerkiksi tomaatti-mozzarella -salaatin. Vähän hilloa, vuohenjuustoa, paahdettuja siemeniä tai vaikka kurpitsansiemenöljyä kaveriksi, jos kaapeista löytyy. Päälle voi kuullottaa hieman sipulia....

 

 

Hyvästit ankkurinapeille

Jossakin vaiheessa esittelin Ellos-tilaustani, johon kuului esimerkiksi tämä villatakka (puuvillaa), jota voisi pidellä näillä säillä. Eipä ole kuitenkaan tullut pidettyä ja syytä miettiessäni keksin sen: takin ankkurinapit ovat lapselliset eivätkä sovi syksyyn. Toukokuussa ne olisivat sopivat mutta silloin takki on liian paksu.

 

Ongelma katoaa nappeja vaihtamalla. Niinpä kävin valkkaamassa nappikaupasta sopivammat napit ja ne ovat oheisissa kuvissa esiintyvät puunapit. Kun ne vielä ajatuksen voimalla saisi siirtymään takkiin ankkureitten tilalle, niin sepä olisi hyvä juttu...

 

 

 

Löytöjä museokaupasta

Luleån reissulla kävimme Gammelstadissa ja sen kuuluisilla kirkkotuvilla, joista juttua toisessa yhteydessä. Tässä kuitenkin tunnelmia museokauppa Hägnans Lanthandelista. Kaupan nettisivuilla todetaan, että se on sisustettu 1940-luvun tyyliin. Ja todellakin, maalaiskauppaan astuessaan tuntuu siirtyvänsä vuosikymmenten takaiseen aikaan...sellaiseen aikakauteen, jota ei ole itse kokenut.

Ruåtsalaiset kyllä osaavat tunnelman luomisen. Fiilis oli ihan kuin Vaahteramäen Eemelin maailmassa. Jouluasiat oli otettu kaupassa esille ja niinpä sieltä olikin hyvä tehdä muutamia pikku hankintoja joulua - tai adventtia - odotellessa:

 

 

Tässä kaikki kolme hankintaa tillsammans.

Saksalaisen Ernst Freihoff -kustantamon uudispainatuksena valmistettuja kiiltokuvia.

Seimiasetelma, jonka voi taitella kolmiulotteiseksi. Kiva lisä seimikokoelmaani.

Ja viimeisenä mutta ei vähäisempänä: joulukalenteri. Kovin sinivoittoinen tänä vuonna.
Melko varmaa, että itsenäisyyspäivänä ei ole kalenterikuvana "kaksi kynttilää".

Aikamatka Luleån vanhaan kaupunkiin

Nyt tuli todistettua valheeksi se väite, että Ruotsissa paistaa aina aurinko. Ei nimittäin paista eikä ainakaan Pohjois-Ruotsissa. Sen verran pilvistä, vetistä ja tuulista oli Luleåssa näin marraskuun aluksi. Voi kuitenkin hyvin kuvitella, minkälaiseksi satumaaksi paikka muuttuu, kun on lunta ja paljon jouluvaloja...

 

Luleån (Luulaja) lähellä sijaitseva Gammelstads kyrkstad on maailmanperintökohde. Noin 400 kirkkotupaa, asuntoa tai makasiinia ympäröi harmaakivikirkkoa, joka on Norrbottenin vanhin kirkko; rakennettu vuonna 1492 (samana vuonna Kristoffer Kolumbus purjehti Amerikkaan, joten kiirettä piti Euroopassa : ). Tämä alue toimi Luulajan keskustana 1649 saakka, jolloin kaupunki maannousemisen johdosta siirrettiin lähemmäs rantaviivaa eli nykyisen keskustan paikalle.

 

Pitkät välimatkat ovat syynä ainutlaatuisille näille niin sanotuille kirkkokylille (kyrkbyar), joita on tavataan muuallakin. Näihin keskuksiin ihmiset kokoontuivat kaupankäyntiä, seurustelua ja kirkonmenoja varten. Suurin säilynyt kirkkokylä sijaitsee Luleåssa. Nämä kirkkotuvat (kyrkstugorna) ovat yhäkin käytössä, esimerkiksi asuntoina ja vapaa-ajan asuntoina.

 

 

 

Kirkkotorni on rakennettu 1800-luvulla. Valitettavasti kirkkoon ei päässyt sisälle.