Kirja-arvio: Eija Koski - Himmeli

 

 

Tuli ihan himmelintekofiilis kun luin ja katselin tämän himmelintekijä Eija Kosken kauniin kirjan läpi. Tänä vuonna vain rukiin olkia on huonosti saatavilla, johtuen kosteasta syksystä. Rukiin oljet pitkälti mätänivät pelloille. Askartelutarvikkeistani löytyi yksi pussillinen olkia mutta niillä ei taida pitkällä pötkiä, jos meinaa tehdä tuollaisen ison mobilen, kuten itse suunnittelen.

 

Himmelin ei tarvitse olla vain joulun koriste, vaan sitä voi pitää näkösällä ympäri vuoden, mikäli Eija Koskea on uskominen. Ja sanojensa takuuksi hän on asettanut himmeleitä ystäviensä koteihin ja kuvannut niitä. Ja totta, oikein valittu himmeli antaa tunnelmaa kotiin kuin kotiin vuodenajasta riippumatta.

 

Mitä himmelin historiaan tulee, niin Suomessa se oli tunnettu jo ennen kuin joulukuuset yleistyivät kodeissa 1800-luvun kuluessa. Joulukuusi oikeastaan korvasi himmelin joulun katseenvangitsijana. Martat elvyttivät himmeli-tradition 1930-luvulla; se oli jo kuolemassa sukupuuttoon.

 

Himmeli on yleiseurooppalainen keksintö. Etelä-Euroopassa niitä tehdään vehnän oljista. Suomalainen rukiin olki on ylivoimaisesti paras himmelimateriaali; sen kiilto on vertaansa vailla. Kuvitteleppa 1800-luvun maalaispirtti, joka on valaistu kynttilöin tai pärein. Kun valonsäde osuu himmeliin se kiiltelee kuin kattokruunun konsanaan. Ylellistä.

Kirja-arvio: Sofie Munsterhjelmin aika

KIRSI VAINIO-KORHONEN, Sofie Munsterhjelmin aika. Aatelisnaisia ja upseereita 1800-luvun Suomessa. SKS 2012.

 

 

 

Joitakin vuosia sitten historiantutkija Kirsi Vainio-Korhoselta ilmestyi (mielenkiintoinen) tutkimus Sophie Creutzin aika, joka kertoi 1700-luvun aateliselämää Suomessa. Tästä innostuneena eräs lukija oli tarjonnut tutkijan käyttöön kirjeenvaihtoa, kuitteja ja muuta materiaalia, joka oli peräisin Sophien Creutzin lapsenlapsen Sofie Munsterhjelmin (1801-1867) kuolinpesästä. Näiden aikalaislähteiden ja tutkimuskirjallisuuden perusteella Vainio-Korhonen on luonut elävänoloisen kuvan 1800-luvun alun säätyläistön ja erityisesti säätyläisnaisen elämästä. Mielenkiintoisia ovat kuvaukset "shoppailumatkasta" Turkuun tai kaulusten kirjomisesta lisäansioiden toivossa.

 

Materiaalin perusteella on saatu rekonstruoitua Sofie Munsterhjelmin lapsuusaika ja nuoruus, hänen epäonninen avioliittonsa sekä vanhuuden taloudellisesti vakaat päivät. Teos tuo esille sen, miten yllättävän itsenäisesti säätyläisnainen pystyi huolehtimaan asioistaan ennen naimisiinmenoaan ja toisaalta myös leskenä. Sofien vakavaraisen elämän uhkatekijänä oli hänen huikentelevainen aviopuolisonsa, joka tosin oli Sofien itsensä valitsema. Todellisen uhkan - erityisesti säätyläisten elämälle - muodostivat 1860-luvun lopun huonot vuodet nälänhätineen ja tarttuvine tauteineen. Tauteja levittäneet kerjäläiset nimittäin kolkuttelivat mieluiten säätyläisten ovia ruoan toivossa. Nälkävuodet koituivat myös Sofie von Plantenin os. Munsterhjelmin kohtaloksi.

 

Muuten, kuten kirjailijakin huomauttaa, kirjeenvaihdosta puuttuvat ne Sofien itsensä lähettämät kirjeet. Saapa nähdä, täydentyykö kuva Sofien elämästä joskus, jos ne jostakin löytyvät.

 

Mieluisa lukukokemus, suosittelen historian ystäville.

Tämäkö muka oversize?

Viime talvena innostuin neulomaan Kalastajan vaimon innoittamana "Oversize liivin", jonka mallin voit katsoa täältä. Vaikka silmukkamäärät ovat täysin samat, niin lopputuloksessa näyttäisi olevan "jossain määrin" heittoa. Liekö syy käsialassa vai puikkojen koossa, mene ja tiedä. No liivin tästä tekee pään ja käsien aukot. Siis jonkinlainen slipoveri tai napapituinen liivi. Mutta paremmin kuin minua, tämä pukee tyynyä : ) Yrittäminen jatkuu...

Seimiasiaa

En ole ollut seimikeräilijä montaakaan vuotta mutta seimifani ilmeisesti jo pitempään. Aiheeseen liittyvää materiaalia on kertynyt kiitettävästi. Suurin osa lahjoina saatuja. Jotakin on tullut hankittua itsekin, kuten alla olevan astelman porukka, joka on ostettu Vatikaanista. Joku kameleista on tarttunut mukaan Wienistäkin. Kuvassa oleva pienoishirsimökki on tuttavan valmistama.

Vein tuossa taannoin yhden seimistäni esille seiminäyttelyyn ja tältä se näytti valmiina asetelmana. Valoilla olisi saanut enemmän tunnelmaa aikaiseksi mutta valojen huolto on ongelma, kuten viime vuonna kävi selväksi. Pieni ongelma oli myös siinä, että koko komeus piti kuljettaa pyörän tarakalla. Ja nyt huomaan, että astelma tarvitsisi ehdottomasti palmupuita ympärilleen!

Tulppaanimania

Vastikään Aku Ankassa käsiteltiin tätä kiinnostavaa aihetta, eli Eurooppaa 1600-luvulla vaivannutta hullutusta: tulppaanimaniaa. Tulpaanit villitsivät eurooppalaiset siinä määrin, että tulppaanien sipuleilla tehtiin jopa pörssikauppaa. Tuo Euroopan ensimmäinen talouskupla puhkesi vuonna 1637. Tuossa vaiheessa yksittäisen tulppaanisipulin hinta saattoi olla yli kymmenkertainen ammattimiehen vuosipalkkaan verraten. Ensimmäisen kerran tulppaanit oli esitelty eurooppalaisille vuonna 1554, jolloin Turkin sulttaani lähetti niitä lahjaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijalle Ferdinand I:lle. 

Villejä tulppaaneja on noin sata lajia, ja ne ovat kotoisin Osmanien valtakunnan alueelta, Vähästä-Aasiasta tai jopa kauempaa idästä. Pian on taas tulppanien aika, sillä niitä on käytetty joulukukkina jo vuosikymmeniä. Ihanaa, tulppaanit ovat kauniita. Ostin tänään tulpaaneita, pieniä mutta sieviä. Koska kuvat eivät onnistuneet, laitetaan tähän muistoja alkukesältä.