Kaiken kruunu

 

 

Kattokruunut ovat ihania! Erityisen ihania ovat aidot barokkikruunut kristalleineen ja kynttilöineen. Niiden halkaisijat ovat valtavia, joten sellaisen omistajalla on hyvä olla kartano tai linna kruunun ripustamista varten.

 

Onneksi meille linnattomille on tajolla mittasuhteiltaan maltillisempia kruunuja. Oma kruununi on LampGustav -merkkinen ja hankittu Kodin Anttilasta joitakin vuosia sitten. Mukava sitä on katsella. Eri kulmista ja eri valaistuksissa.

Testi: Wartner Jäädytyshoito syylille

Koska aiemmin testaamani syylänhoito ei tuottanut tulosta, tartuin järeämpiin aseisiin eli jäädytyshoitoon. "Sillä lähtee varmasti", totesi työkaverininkin, joka oli poistanut pojastaan syyliä jäädytyshoidolla.

Wartner Jäädytyshoito -pakkaus oli aika kallis, noin 30 €. Mutta ajattelin sen olevan sitäkin tehokkaampi. Sisällä olikin hoitotarpeet useampaan poistokertaan. Ohjeesta kävi ilmi, että hoito voisi olla kivulias, mikä pisti harkitseman asiaa vielä kerran. Päätin kuitenkin ryhtyä leikkiin. Hoito tosiaankin pisteli vähän mutta ei sietämättömästi.

Hoidossa jäädytettyä vahtomuovipalaa pidetään parikymmentä sekuntia syylän päällä. Tämän seurauksena syylän alle muodostuu vesikello, joka sysää syylän tiehensä. Näin siis teoriassa. Käytännössä minulla on nyt somessani syylä ja sen alla vesikello. Molemmat istuvat kuin tatit sormessa kiinni.

Viikonloppuna ensimmäisestä hoitokerrasta tulee kaksi viikkoa ja silloin on lupa yrittää uudestaan. Parhaassa tapauksessa yksi hoitokerta riittäisi. Mutta nyt ei.

Kirja-arvio: Heike B. Görtemaker, Eva Braun Elämä Hitlerin kanssa

 

 Heike B. Görtemaker, Eva Braun Elämä Hitlerin kanssa, Otava

 

 

Heike B. Görtemaker on tutkija ja on varmasti käynyt läpi kaiken käytettävissä olevan materiaalin, jossa vain vilahtaakin Eva Braunin nimi. Kirjan luettuani en kuitenkaan tiedä juuri enempää Eva Braunista kuin tiesin aiemminkaan. Se ei kuitenkaan tee tästä kirjasta huonoa, päinvastoin. Tuntuu vain, että jokainen kivi on käännetty, jotta saataisiin selvää siitä, mikä Eva Braun oli naisiaan. Uusia lähteitä ei yksinkertaisesti ole käytettävissä. Braun antoi perheelleen ohjeen tuhota henkilökohtaiset paperinsa. Mikäli ohjeita on noudatettu, niin uutta ei ole tulossa siltäkään suunnalta.

 

Eva Braun työskenteli Heinrich Hoffmanin valokuvaliikkeessä tavatessaan Hitlerin vuonna 1929. Eli siis kuusi vuotta ennen kuin korpraali Hitler nimitti itsensa valtakunnankansleriksi . Braun oli useita vuosikymmeniä miesystäväänsä nuorempi. Hitler, joka nimitti itseään myös valtakunnankansleriksi, ei julkistanut suhdettaan Brauniin. Saksan kansalle hän selitti olevansa naimisissa maansa ja kansansa kanssa. Sormuksia kuitenkin vaihdettiin hieman ennen kaksoisitsemurhaa 30.4.1945. Braun oli kuollessaan vain 33 vuotias. Ja Hitler 56 vuotias.

 

Se, mihin Eva Braun Hitlerissä ihastui, jää edelleen epäselväksi. Suhde ei ollut tasapainoinen, siitä kertoo Braunin kaksi itsemurhayritystä. (Ja se kolmas, joka onnistui) Että se siitä turvallisesta parisuhteesta. Braun ei ollut ainoa Hitlerin vaikutuspiirissä elänyt nainen, joka yritti päättää päivänsä. Ainakin kaksi muutakin tiedetään.

 

Varmasti elämä vallan huipulla tarjosi monenlaisia etuoikeuksia, joista valokuvaliikkeen assistentti ei olisi muuten päässyt osalliseksi. Vaikea kuitenkaan uskoa, että Eva Braun olisi ollut pelkästään opportunisti. Hän tuntui palvovan Hitleriä, jopa ripustautuvan tähän. Se, että sulhaspoika tuhosi miljoonia juutalaisia ja kylvi tuhoa ympärilleen, ei ollut salaisuus siinä ydinpiirissä, johon kuuluivat Speerit, Göbbelsit, Hessit jne. Rakkaus on joskus sokea, kuuro ja mykkä.

Syksyinen käsityöinnostus

Ensimmäisten syksymäisten päivien ja pihlajanmarjojen myötä minuun iski käsityöinnostus.

Edellinen vastaava puuska iski keväällä, kun puiden lehdet muuttivat väriään vaaleanvihreästä kohti tummempaa värisävyä. Silloin tuli hommattua seitinohutta lankaa, joka lopulta päätyi (monen oho-eiku - vaiheen jälkeen) äitini käsiin... Se projekti olisi kyllä syytä esitellä...

Mutta nyt: ei mitään uutta auringon alla. Jälleen ohutta lankaa ja lähes sama värisävy kuin keväälläkin. No ehkä vähän harmaampi. Eli tällainen puuha on käsillä:

Ja arvatkaapa mitä tästä tulee. Tällainen Odd Molly -tyylinen villatakki:

 

Olen jo kuulevani epäuskoisia nauruntyrskähdyksiä mutta eipä lannistuta. Nyt tietokone syrjään ja tiukka ote virkkuukoukusta :  )

 

Kissatonta elämää

Olen viettänyt kissatonta elämää tammikuun puolesta välistä saakka. Kisun kanssa talostelimme yhdessä noin 16 vuotta. Siinä ajassa tottuu toiseen jo niin, että vieläkin tekee monia asioita kuten silloin, kun Kisu oli vielä kuvioissa mukana.

Millään ei tahdo oppia, että vessan ovea voi pitää kiinni. Tuossa se retkottaa puoliavoimena nytkin. Myös vaatekaappien ovet ovat enimmäkseen raollaan; ne olivat Kisulle mieluisia, pimeitä nukkumispaikkoja. Kaapissa on vielä Kisulle varastoituja ruokia ja pakasteessa hyvää lihaa Kisun tarpeisiin.

Viime perjantaina löysin jälleen itseni eläinsuojeluyhdityksen sivuilta katsomasta, minkälaisia kodinetsijöitä siellä on. Ensisijaisesti ajattelisin kyllä alkaa sijoituskodiksi. Mietin, että toteutuvatko kohdallani sijaiskodin vaatimukset:

• valmiutta ottaa eläin mahdollisesti hyvin lyhyelläkin varoitusajalla
• sitoutumista eläimen hoitoon ennalta-arvaamattomaksi ajaksi (viikkoja-kuukausia)
• aktiivisuutta yhteydenpitoon eläimen entiseen ja uuteen omistajaan sekä eläinsuojeluyhdistykseen
• aikaa vastata eläintä koskeviin tiedusteluihin (sähköpostitse/puhelimitse)
• ihmistuntemusta, jotta osaa luovuttaa eläimen eteenpäin hyvään kotiin
• halua huolehtia eläimestä kuin omastaan ja kykyä luopua siitä kun aika koittaa
• sijaiskotisopimuksen noudattamista

Tällaisia koteja todella tarvittaisiin.

Yhtenä yönä kuulin selvästi kaksi naukumista. Onkohan se vihje siitä, että ottaisin yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen ja ilmoittautuisin halukkaaksi sijaiskodiksi?