Koko kansan korttipeli

Vuosina 1939-1954 suomalaisten muuten niin laihat lompakot pullistelivat "korteista" eli oikeastaan paperilappusista, joilla sai ostaa tietynlaisia määriä elintarvikkeita ja muita kulutushyödykkeitä. Noista ajoista on Aake Jermo kirjoittanut kirjan "Kun kansa eli korteilla". Siinä kerrotaan tarkasti, mitä pulavuodet merkitsivät kansalle. Elintarvikepula johti myös monenlaisten korviketuotteiden ideointiin. Pulavuosista heikoin oli vuosi 1942; silloin oli jo nälänhätä lähellä.

Jos noista ajoista jotain hyvää voisi ottaa tähän päivään, niin kierrätysideaa ja yleistä nuukuutta. Sitä on vielä paljon sota-aikoina eläneiden sukupolvien käytöksessä ja jotakin on tarttunut meidänkin sukupolveemme, vaikka ihan jokaista narunpätää ei tulekaan säästettyä. Ehkä pitäisi? Ehkä maapallo säätyisi...ainakin hieman pitempään.

Mutta takaisin tähän päivään. Myös nykyään lompakot pullistelevat erilaisita korteista. Niitä on jo niin paljon, etteivät lompakkojen korttitaskut meinaa riittää. On tehty laskelmia siitä, kuinka paljon nämä kortit tulevat meille maksamaan. Ja kun tekee ostoksia kaupoista, jossa tätä korttipeliä ei harrasteta, saattaa mielessä käydä, olisiko hankita sittenkin ollut syytä tehdä vihreän tai sinisen kortin kaupasta...

Onkohan koskaan laskettu, kuinka paljon enemmän aikaa kuluu kassoilla näitä kortteja vingutellessa?