Alkukesästä tein useita kävelylenkkejä ihmekengilläni ja kirjoitin aiheesta blogiinikin. Eräänä iltana sitten kotiuduin jälleen kävelemästä, kun naapurini puolestaa kotiutui juoksulenkiltä. Ja juuri sillä hetkellä päässäni kuului naps ja päätin, että seuraavan lenkkini teen minäkin juosten. Periaatteessa olen aina pitänyt juosemista tyhjänpäiväsenä hökälehtimisenä. Tottakai, kun se on tuntunut niin raskaalta ja vaikealta.
Kun lenkin aika sitten koitti, muistin tärkeimmän neuvon, joka aina annetaan aloitteleville juoksulenkkeilijöille: ei saa juosta liian nopeasti. Ja tätä ohjetta noudattaen juoksin ensimmäisen lenkkini. Ehkä siinä tuli muutama etana ohitettua matkalla, niin hidas oli vauhtini. Ja ohje niin oikea. Mikäli aloittaa liian vauhdikkaasti, alkaa pistämään (koettu on) ja henki ei kulje tasaisesti.
Ihan aluksi pakottauduin ottamaan juoksuaskeleen toisen perään mutta ennen pitää jalat tekivät itsenäisesti työn ja aivoni askaroivat...ei minkään parissa. Diggailin vain hyvää lenkkimusiikkia¨ja vehreää luontoa.
Hyvän musiikin lisäksi suosittelen lenkkikaveriksi sykemittaria. Itse ainakin joudun tarkkailemaan, ettei syke nouse liian korkeaksi.
Nyt koitan päästä kaksi kertaa viikoss hölkkäämään noin tunnin mittaisen lenkin. Kannattaa tietysti muistaa, että sairaana tai huonosti nukkuneena ei kannata tehdä aerobista harjoittelua. Mutta pieni väsähtäneisyys jää lenkkipolulle ja tilalle tulee endorfiinit! No siinä ensimmäisessä endorfiinipöllyssä suunnittelin jo maratoonin juoksemista, mutta katsotaan nyt...sateessa voi muuten juosta myös!
 |
| Kunnolliset juoksukengät kannatta valita asiantuntijan eli myyjän avustuksella. Puoli numeroa suurempi kenkä antaa jalalle liikkumavaraa. Pronaatiotuet ym. ovat myös asiansa osaavan myyjän heiniä. Itselläni on Adidakset. |
 |
| Kyllä se vain niin on, että sykemittarista on apua kuntoharrastuksessa. Polarilla on monenlaisia malleja. Esimerkiksi sellainen, joka suunnittelee sinulle viikon kunto-ohjelman tavoitteittesi mukaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti