maanantai 3. syyskuuta 2012

Kissatonta elämää

Olen viettänyt kissatonta elämää tammikuun puolesta välistä saakka. Kisun kanssa talostelimme yhdessä noin 16 vuotta. Siinä ajassa tottuu toiseen jo niin, että vieläkin tekee monia asioita kuten silloin, kun Kisu oli vielä kuvioissa mukana.





Millään ei tahdo oppia, että vessan ovea voi pitää kiinni. Tuossa se retkottaa puoliavoimena nytkin. Myös vaatekaappien ovet ovat enimmäkseen raollaan; ne olivat Kisulle mieluisia, pimeitä nukkumispaikkoja. Kaapissa on vielä Kisulle varastoituja ruokia ja pakasteessa hyvää lihaa Kisun tarpeisiin.

Viime perjantaina löysin jälleen itseni eläinsuojeluyhdityksen sivuilta katsomasta, minkälaisia kodinetsijöitä siellä on. Ensisijaisesti ajattelisin kyllä alkaa sijoituskodiksi. Mietin, että toteutuvatko kohdallani sijaiskodin vaatimukset:
  • valmiutta ottaa eläin mahdollisesti hyvin lyhyelläkin varoitusajalla
  • sitoutumista eläimen hoitoon ennalta-arvaamattomaksi ajaksi (viikkoja-kuukausia)
  • aktiivisuutta yhteydenpitoon eläimen entiseen ja uuteen omistajaan sekä eläinsuojeluyhdistykseen
  • aikaa vastata eläintä koskeviin tiedusteluihin (sähköpostitse/puhelimitse)
  • ihmistuntemusta, jotta osaa luovuttaa eläimen eteenpäin hyvään kotiin
  • halua huolehtia eläimestä kuin omastaan ja kykyä luopua siitä kun aika koittaa
  • sijaiskotisopimuksen noudattamista
Tällaisia koteja todella tarvittaisiin.

Yhtenä yönä kuulin selvästi kaksi naukumista. Onkohan se vihje siitä, että ottaisin yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen ja ilmoittautuisin halukkaaksi sijaiskodiksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti