Posliinikeikarit

Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää blogini saamasta positiivisesta palautteesta. Tämän blogin - ja blogistin - onkin tarkoitus ilahduttaa ja viihdyttää kanssaihmisiään. Hyvä, jos siinä on onnistuttu.

Blogiini pääsyssä on ilmeisesti tänään ollut ongelmia. Mobiilista blogi näkyi kyllä. Toivottavasti tilnne on kaikin osin jo korjaantunut. Sain jo huolestuneen sähköpostiviestin, jossa epäiltiin, josko olisin lopettanut blogini. Ei syytä huoleen. Monta kirjoittamista ja kuvaamista odottavaa aihetta muhii päässäni. Tässä niistä yksi:

Sydämensä voi menettää tällaisille viehättäville pienille posliinifiguureille. Niillä voisi myös täyttää hyllynsä, jos ei olisi itsehillintää. Kirppareille näitä on sopivissa määrin ehdolla kotiin vietäviksi mutta Meissenin figuureja on turha toivoa löytävänsä näiltä leveysasteilta. Museoissa niitä sentään voi nähdä.

Posliinin valmistamisen reseptiä yritettiin keksiä Euroopassa noin 300 vuoden ajan. Vuonna 1709 Puolan ja Saksin vaaliruhtinas August Väkevän palkkaama alkemisti Johann Böttger (1682−1719) vihdoin keksi "valkoisen kullan" valmistustavan. Euroopan ensimmäinen posliinitehdas Meissen perustettiin Saksiin vuonna 1710. Kymmenen vuoden kuluessa salaisuus oli levinnyt ympäri Eurooppaa.

Olen monta kertaa pyöritellyt kirppareilla käsissäni posliinifiguureita, jota esittävät rokokookeikareita tai -neitosia. Mutta vain yhden olen sortunut ostamaan. Nyt se saa yksinvaltiaana - olenkin nimennyt sen Kustaa III:ksi - vartioida muita hyllyn koristeita. Kustaa saa kyllä seuraa heti, kun sille sopiva daami löytyy.

Tässä - ei niin siro - "Kustaa".

Herra kolmikolkkahatussaan British Museumissa.

Tämän sirosäärisen rokokookeikarin kohtasin niin ikään BM:ssä.