Ystäväni bittiavaruudessa

Olikohan se ystävättäreni mies, joka muutama vuosi sitten näytti minulle, miten Facebookissa olevia pelejä pelataan. Hän teki minulle pienen maatilan, Farm Villen. Sitähän piti periaatteessa hoitaa päivittäin. Niinhän maatilaa pitää, jos sen haluaa kukoistavan : )

Sen jälkeen olen ihan omatoimisesti tutustunut esimerkiksi Frontier Villeen, jota tuli pelattua jonkin aikaa. City Villeen minut kutsuttiin naapuriksi ja se onkin peli, johon olen jotenkin koukuttunut. Toki muitakin Zyngan pelejä on tullut kokeiltua.

Noissa peleissä on ideana se, että mitä enemmän saat naapureita, sitä nopeammin saat kaupunkiasi rakennettua. Rakennusmateriaaleja ja muuta apua lähetetaan kavereille elikkäs naapureille. Ja mikään ei maksa mitään - ellei sitten itse halua sijoittaa rahojasi tähän virtuaalimaailmaan. Sellaisiakin ehkä on. Niin, peleihin käytettyä aikaa ei tietenkään lasketa...

Ja tällaista on sitten aikaansaannos.
 Jotain kummaa järjestelyviettiä tämä ihmisessä tyydyttää.

Naapureiksi peliin voi hankkia tuiki tuntemattomia ihmisiä. Minullakin on naapureita, jotka asuvat Jenkeissä, Italiassa, Espanjassa ja joku saksankielinenkin joukossa on.

Olen siis haalinut täät kautta itselleni kansainvälisen "ystäväpiirin", joiden kanssa minulla ei todennäköisesti koskaan tule olemaan mitään muuta yhteyttä, kun pelimaailman kautta lähetetyt "lahjat". Mutta kuitenkin kysymyksessä ovat ihan oikeat ihmiset oikeine elämineen ja ammatteineen. Ja hassua kyllä, suurin osa näistä "tuntemattomista ystävistä" on keski-ikisiä, koulutettuja ihmisiä. Sen verran olen vakoillut heidän Facebook-statuksiaan. Eihän sitä kenen tahansa kanssa halua pelata.

On hauska leikkiä ajatuksella, että joskus kolkuttaisi tuollaisen pelikaverin oven takana "Hello - Kay, Gaby Monserrat, Rosa tai joku muu - nice to see you face to face".

Ulkona on ihana auringonpaiste. Sinne siis.
Illalla on tiedossa konsertti ja vappusauna!