maanantai 30. huhtikuuta 2012

Ystäväni bittiavaruudessa

Olikohan se ystävättäreni mies, joka muutama vuosi sitten näytti minulle, miten Facebookissa olevia pelejä pelataan. Hän teki minulle pienen maatilan, Farm Villen. Sitähän piti periaatteessa hoitaa päivittäin. Niinhän maatilaa pitää, jos sen haluaa kukoistavan : )

Sen jälkeen olen ihan omatoimisesti tutustunut esimerkiksi Frontier Villeen, jota tuli pelattua jonkin aikaa. City Villeen minut kutsuttiin naapuriksi ja se onkin peli, johon olen jotenkin koukuttunut. Toki muitakin Zyngan pelejä on tullut kokeiltua.

Noissa peleissä on ideana se, että mitä enemmän saat naapureita, sitä nopeammin saat kaupunkiasi rakennettua. Rakennusmateriaaleja ja muuta apua lähetetaan kavereille elikkäs naapureille. Ja mikään ei maksa mitään - ellei sitten itse halua sijoittaa rahojasi tähän virtuaalimaailmaan. Sellaisiakin ehkä on. Niin, peleihin käytettyä aikaa ei tietenkään lasketa...

Ja tällaista on sitten aikaansaannos.
 Jotain kummaa järjestelyviettiä tämä ihmisessä tyydyttää.

Naapureiksi peliin voi hankkia tuiki tuntemattomia ihmisiä. Minullakin on naapureita, jotka asuvat Jenkeissä, Italiassa, Espanjassa ja joku saksankielinenkin joukossa on.

Olen siis haalinut täät kautta itselleni kansainvälisen "ystäväpiirin", joiden kanssa minulla ei todennäköisesti koskaan tule olemaan mitään muuta yhteyttä, kun pelimaailman kautta lähetetyt "lahjat". Mutta kuitenkin kysymyksessä ovat ihan oikeat ihmiset oikeine elämineen ja ammatteineen. Ja hassua kyllä, suurin osa näistä "tuntemattomista ystävistä" on keski-ikisiä, koulutettuja ihmisiä. Sen verran olen vakoillut heidän Facebook-statuksiaan. Eihän sitä kenen tahansa kanssa halua pelata.

On hauska leikkiä ajatuksella, että joskus kolkuttaisi tuollaisen pelikaverin oven takana "Hello - Kay, Gaby Monserrat, Rosa tai joku muu - nice to see you face to face".

Ulkona on ihana auringonpaiste. Sinne siis.
Illalla on tiedossa konsertti ja vappusauna!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

"Riemuitkaamme, vielä on suonissa tulta..."

Mitäs bongasinkaan kaapin kevätsiivoukset yhteydessä: ylioppilaslakkini 1980-luvun puolivälistä. Aitoa kasaria siis. Näin Vapun alla on syytä tutkia lakkia ja siihen kuuluvaa alkuperäistä laatikkoa hieman tarkemmin.

Onkohan laatikon kuva ehtinyt muuttua useaan otteeseen vuosikymmenten varrella? Tästä laatikosta katselee nuori ylioppilaspari; tyttö on kietaissut kätensä pojan kaulalle. Kouluromanssi?

Tytön meikki ja kampaus kertovat 1980-luvun alun tyylistä. Silmämeikki on ajan muodin mukaisesti vaalea. Helmiäisluomiväriä on levitetty tuuheisiin kulmakarvoihin saakka. Kynsissä on vaaleaa lakkaa. Hiuksiin on somisteeksi punottu muutama letti ja niissä on helmiä koristeena. Näitähän sitä itsekin väkerrettiin, kun oltiin nähty naistenlehdissä kuvia Bo Derekistä elokuvassa 10 - nainen kuin unelma. Tytöllä on somisteenaan pieniä kultakoruja: korvanapit, kaulanauha, ranneketju ja sormus. Pojan tyyli voisi hyvin olla vaikka tätä päivää.






Laatikon kylkiä somistavat mainoslauseet: FREDRIKSON PUKEE PÄÄSI. Laatikon sisältä, Fredriksonin muovipussista,  paljastuu vähän käytetty yo-lakki. Lakin hikinauhassa on vielä maalarinteipillä kiinni nimeni ja luokka: III A. Lakin muotoa tukemassa on valkoinen, ohut paperi. Lakin vuori on sinivakoinen, kahteen kenttään jaettu. Laatikko sisältää vielä jonkinlaisen takuutodistuksen; kullanvärisin kirjaimin valkoisella pahvilla:

LÄMPIMÄT ONNITTELUT
SINULLE YLIOPPILAS.

Hankit valkolakkisi vain kerran elämässäsi. Siksi olemme tehneet tämän Fredrikssonisi huolellisesti. Ja mm. kåttäneet materiaalina kuuluisaa Niedieck Brilliant -samettia, joka takaa lakkisi "edustuskelpoisuuden" vuosikymmenestä vuosikymmeneen.

FREDRIKSON
Lakittaja vuodesta 1887
Fredrikssonin Lakkitehdas Oy, PL 121, 40101 Jyväskylä 10

Eilen ruusupensasta leikatessani näin, kuinka teekkarilauma kiskoi perässään pyörillä kulkevaa saunaa. Juuri noin, keskiaikaisen juomalaulun sanoin: Gaudeamus igitur,
Juvenes dum sumus
- iloitkaa, kun suonissanne vielä on tulta!

Hyvää Vappua , kesän aattoa!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

"Sinulle on postia"

Piip, piip puhelin ilmoitti muutama päivä sitten viestillä, että Elloksen pakettini olisi noudettavissa. Ei muuta kuin töitten jälkeen pyörän selkään ja Siwasta pakettia hakemaan. Varustauduin isohkolla kassilla, sillä tilasin yhtä ja toista...aika paljon siis.

Aikaisempaa kokemusta Elloksesta oli vain yhden tilauksen verran. Ja siitäkin aikaa pari vuotta. Olin tyytyväinen tilauksiini silloin. Ja päähän jäi muhimaan, että joskus vielä...Homma on ollut vireillä ja Toivelistaan talletettu kaikenlaista...mutta nyt...nyt sain tilattua. Niin ja olihan mulla käytössä etuseteleitä. Ja osa vaatteista oli tarjouksessa.

Kuin joulu olisi tullut. Vähän nolottikin tilata noin paljon. Mutta toisaalta...samalla vaivalla. Perustelin tätä itselleni myös sillä, että en nyt sitten kulje kaupoissa ollenkaan. Näillä ja entisillä vaatteilla mennään kesään. Se on saletti. No kenkätilanne pitänee tarkastaa.

Mutta tässäpä muutamia hankintojani. Lähes kaikki tilaamani olivat Esprittiä. Kaikki olivat sen verran sopivia, että en palauta näistä mitään : )

Lähtötilanne

Pari ruutupaitista, molemmat hyviä.


Mekko, toimii.

Villatakkeja tarvitaan aina. Ainakin näin klassista mallia. Alapuolella "logo".


Tää on kivasti käsin tehdyn näköinen ja napeissa on ankkurit.
Tällaisistako ne J. Karjalainen lauloi "Aaankkurinaaaapppi".