Kivat kirjalöydöt kirpparilta

En tiennytkään kerääväni nuorten kirjoa mutta taidan kerätä. Tai ehkä aloitin juuri. Löysin nimittäin kirpparilta niin kivoja kirjoja, että eihän niitä sinne voinut jättää. Pörssiin tuli vain yhdeksän euron lovi, se ei ole paljon se.

Merkurius-kirjakerhon kirjoja. Ensin otin vain merirosvoista kertovan kirjan. Elokuvakirja jäi kaihertamaan sen verran, että palasin hakemaan sen. Ja ihan viime hetkellä! Myyjä oli jo keräämässä pöytäänsä pois, kun saavuin paikalle. Kirja kaivettiin sitten Ikean kassista. Oli muuten tuttu rouvashenkilö myymässä lapsenlastensa kirjoja ynnä muuta.

Tämä on tärkeä kirja näin Halloweenin aikaan! Tiedä mitä hyviä taikoja täältä löytyy.

Jos ei tämän avulla innostu historiasta, niin ei sitten millään! Innostava nuorille suunnattu kirja. Ihana kuvitus. Tulee mieleen omat kouluaikaiset historiakirjat, joiden kuvien katselemisesta ei meinannut saada tarpeekseen. Voi, mistähän ne kirjat löytäisi. Vielä olisi niiden verran kirjahyllyssä tilaa.

Neulomisen iloa

Syksymmällä aloittelin virkkuutyötä, jota esittelin blogissanikin otsikolla Syksyinen käsityöinnostus. Kun selkäkappale tähän suunniteltuun villatakkiin alkoi olla valmis, huomasin sen olevan ihan liian pieni. Ehkä nukelle sopiva. Lisäksi kaunis harmaa väri näytti tunkkaiselta virkattuna. Tuolla teos nyt lojuu tuolilla ja odottaa aikaa, jolloin puran sen.

Mutta nämä villalangat olivat niin ihania, että päätin loihtia niistä reilun kokoisen ja pitkän villapaidan. Nyt kun toinen kappale - luultavasti selkä - on valmiina, voinkin jo esitellä työn.

Tätä on mukava tehdä esimerkiksi telkkua katsellessa. Raidat tulevat molemmille puolille erilaiset sen mukaan, mitä sattuu huvittaa laittaa. Hihat tähän pitää sitten aikaansaada mutta se murhe on tuonnempana.

Kirja-arvio: Kissojen Suomi

Minna Keinänen & Harri Nyman: Kissojen Suomi Katit historian poluilla. SKS 2012.


"Kissojen Suomi on kirjoitettu hauskasti kohteeseensa eläytyen." kerrotaan kirjan taustapuolen esittelytekstissä ja sen voi lukijakin allekirjoittaa. Mukava kieli soljuu läpi teoksen tehden siitä hauskan ja nopeasti luettavan. Kirjassa käydään läpi laulujen, taulujen ja sanaparsien kissoja. Myös kissojen yleisimpiä nimiä on listattu. Samoin julkkisten kissoja.

Asiaakin kirjassa tarjoillaan sopivassa määrin. Kerrotaan kissojen tulosta Suomeen ja siitä valtavasta työmäärästä, joka pienellä ystävällämme oli edessään hiiri- ja rottametsällä, ennen kuin siitä tuli kotien valtiatar. Kissan ja ihmisen yhteiselo on pohjautunut paljolti siihen, että kissat ovat häätäneet (syöneet) siimahännät viljasäiliöiden liepeiltä. Näin viljan laajamittainen säilöminen onnistui.

Kaikki varmasti tietävät muinaisen egyptin pyhät kissat ja keskiaikaiset noitien apulaisena häärineet viiksiniekat. Hauska juttu on sekin, kuinka profeetta Muhammed repäisi viittansa liepeen, jotta hänen ei tarvinnut herättää sen päällä nukkunutta kissaansa Muezzaa.

Kirjan kuvitus on monipuolisuudessaan onnistunut. Tuskin on olemassa aapista, josta ei löytyisi kissan kuvaa. Kirjan sivulla 64 on hauska, Martta Wendelinin maalaama, aapiskuva kirjaimeen R liittyen. Kuvassa kehrää niin emäntä, rukki kuin kissakin. Hilpeyttä herättäviä ovat myös valokuvaamoissa kuvatut visiittikorttikuvat, joihin myös kissa on päässyt mukaan.

Jos jotakin moitittavaa kirjasta löytyy, niin se on täysin turha luku "Mikä naisessa on kissaa". Luvussa käydään läpi tätä kulahtanutta mielikuvaa naisesta kissana. No joo, onhan Eartha Kitt (ja myöhemmin myös Michelle Pfeiffer ym.) esittäneet Kissanaista Batmanissa. Mutta mitä tekevät Helinä Rautavaara, Tabe Slioor ja varsinkin Mirjami Kuosmanen tässä joukossa? Viimeksi mainittu kun teki näyttävimmän roolinsa elokuvassa Valkoinen Peura.

Mutta kaiken kaikkiaan: hyvä, että tällainen kirja on tehty. Ja se on saanut paljon tilaa tiedotusvälineissä. Tässäpä oiva joululahjaidea kissaihmisille!

Ps. Kristiinankaupungissa on paheksuntaa herättävä Kissanpiiskaajankatu.

Toppatakin paluu

Toppatakit tekevät säännönmukaisesti paluunsa. Se tapahtuu yleensä niihin aikoihin, kun ilmat alkavat kylmetä. Onko toppatakki koskaan ollut pois muodista?

Ilmiö muistui mieleeni, kun olin kaupassa ja ihan vahingossa sovitin kivaa, aika lailla tyköistuvaa toppatakkia. Sen olisi saanut - 20 % alennuksella mutta voihan syylä, sopivaa kokoa ei löytynyt minkään värisenä. Sovitin sinistä. Päätin kuitenkin tilata sopivan netistä. Mutta eihän sitä löytynyt. Ja tällainen olisi ollut unelmieni toppis, Jackpotin Vasanthi, sinisenä mutta tässä siis punaisena:

 

Piti siis lähteä metsästämään vastaavaa. Osa kierroksen tuloksista alla. Sovittamieni "toppatakkien" materiaalit vaihtelivat untuvasta polyesteriin. Ja hintahaitari oli 60  - 280  € merkistä ja materiaalista riippuen. Muutamien takkien mukana oli pieni pussi, johon takin sää puristettua, kun siitä rullaa ilmat pihalle. Ei mennyt ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan tämä hankinta. Takkini muistuttaa vadelmaa!

 

 

Esprit

Filippa K

Filippa K

 

Peak Performance

Lindberg

Kapp Ahl

Kapp Ahl

 

 

Belgian syömisiä ja juomisia

Vaikka Belgian-matka (Bryssel-Antwerpen-Gent-Brygge) ei varsinainen ruokamatka ollutkaan, postaan tässä kuvia reissun syömingeistä.



Tämä herkullisen näköinen pekonisalaatti ei valitettavasti uponnut minun kiduksiini, vaan oli naapurin eväs. Itse söin (savu)kanasalaattia, kuva tässä:

 



Kun on päivn juossut nähtävyyksien perässä ja ennen ruokaa kannetaan pöytään pientä suolaista, vaikkapa lapsuudesta tuttuja suolakaloja, niin kyllä siinä taas hetken jaksaa - odottaa varsinaista ruokaa. Alkupalaksi toki tarjottiin myös hyvää leipää ja hyvän makuista voita, sormisuolan kanssa.

Ruokaisa lounassalaatti (kanasalaatti) olikin sitten myös lounas ja iltapala ja hyvin sillä jaksoikin. Sitten hotellissa pupelsin jälleen maukasta belgialaista leipää makoisan juuston kera.

Maitokahvi eurooppalaiseen tapaan. Ei ole suomalaisen kahvin voittanutta.

Näitä syötiin silmin. Yhtäkään kakkupalaa tai leivosta ei kerinnyt matkalla syödä, voi harmi.

Ruoho on vihreämpää aidan takana? Söin kyllä ihan samanlaisen lounasruoan kuin naapurikin mutta veden kera.

Lohilounaan jälkiruokana oli kahvi eurooppalaiseen tyyliin ja pikkuinen keksi.

Vohveli taitaa olla yksi belgian kansallisruokia. Niitä oli tarjolla joka lähtöön ja myös pikaruokana. Monista vaihtoehdoista valitsin lisukkeeksi jätskiä ja voimakasta suklaakastiketta. Namskuli nams. Vohveli lämpimän kirsikkahillokkeen kanssa oli kuulemma myös erinomaista.

Bruggessä vierailimme panimossa. Opastettuun kierrokseen, joka maksoi 6 €, kuului lasillinen panimon omaa olutta. Tämä oli seulomatonta (suodattamatonta?) ja näin ollen harvinaista. Ihan okei, vaikken oluen ystävä olekaan. Vaikka Belgiassa kannattaisi olla.

Kiireisen kakku

En ole lopettanut bloggaamista tai edes lopettamassa. On vain ollut kiireitä, niin etten ole ehtinyt kuvaamaan enkä kirjoittamaankaan.

Postaan tässä nyt kuitenkin elonmerkiksi taannoisten nimipäiväkekkereiden tarjonnasta "kakun" kuvia. Eli kermakakkua pakkasesta ja siihen tuoreita marjoja ja keksejä sekaan ja avot, täydestä meni. Kakku ei ollut omatekemää vaan saatua : )

Huomenna kohti Belgiaa. Siitä sitten blogiin juttua, lupaan.